Mitä lapseni oikeasti oppii Minecraft-kerhossa?

Kun vanhemmat kuulevat Minecraft kerhosta ensimmäistä kertaa, kysymys on usein sama: eikö se ole vain lisää ruutuaikaa? Kysymys on aiheellinen. Rehellinen vastaus on, että kaikki riippuu siitä, miten peliä käytetään. Yksin pelattuna Minecraft on hiekkalaatikko. Ohjatussa kerhossa siitä tulee yhteinen luokkahuone, jossa lapset harjoittelevat taitoja, joita he tarvitsevat paljon pelin ulkopuolellakin.

Peli, jota lapset jo osaavat

Useimmat lapset osaavat pelata jo valmiiksi. Sillä on enemmän merkitystä kuin uskoisi. Kun työkalu on tuttu, lapset lakkaavat miettimästä miten ja alkavat pohtia mitä ja miksi. Ujo lapsi, joka harvoin viittaa koulussa, muuttuu usein asiantuntijaksi, joka näyttää muille, miten redstone ovi rakennetaan.

Miltä kerhokerta näyttää

School of Gamingissa jokainen kerhokerta noudattaa Leikillisen oppimisen menetelmäämme (Playful Learning Method). Koulutettu peliohjaaja vie ryhmää selkeän rakenteen läpi:

1. Yhteinen tavoite. Ryhmä saa haasteen, esimerkiksi rakentaa kylän, joka selviää ensimmäisestä yöstä, tai suunnitella sillan kanjonin yli.
2. Yhteinen suunnittelu. Lapset jakavat roolit, sopivat materiaaleista ja päättävät, kuka tekee mitäkin.
3. Rakentaminen ja testaaminen. Asiat menevät rikki. Suunnitelmat muuttuvat. Se kuuluu asiaan.
4. Pohdinta. Lopuksi ohjaaja kysyy, mikä toimi, mikä ei ja mitä tiimi tekisi seuraavalla kerralla toisin.

Taidot, jotka kasvavat matkan varrella

• Yhteistyö ja vuorovaikutus. Ison rakennelman tekeminen yhdessä vaatii kuuntelemista, neuvottelemista ja joskus sen hyväksymistä, ettei oma idea tullut valituksi.
• Ongelmanratkaisu. Kun katto romahtaa tai pelto ei kasva, lasten täytyy selvittää syy ja yrittää uudelleen.
• Luovuus rajoitteiden sisällä. Rajallinen aika ja rajalliset resurssit kannustavat keksimään fiksuja ratkaisuja.
• Tunnetaidot. Rakennelman menettäminen creeperille harmittaa. Pettymyksen käsitteleminen kavereiden kanssa on oikea elämäntaito.
• Digitaalinen kansalaisuus. Ohjaajat näyttävät mallia reilusta pelistä, ystävällisestä kielestä ja turvallisesta toiminnasta verkossa, joten hyvät tavat syntyvät luontevasti.

Miten se eroaa kotona pelaamisesta

Peli on sama, mutta kokemus ei. Kotona pelataan yleensä yksin tai sen kanssa, kuka sattuu olemaan linjoilla. Kerhossa on koulutettu aikuinen, ikätovereita samassa tilassa, tavoite joka on muutakin kuin voittaminen, ja aikaa puhua siitä, mitä tapahtui. Juuri tämä yhdistelmä tekee pelaamisesta oppimista.

Kysymyksiä kerhokerran jälkeen

Kysy "Oliko kivaa?" sijaan vaikkapa näin:

• Mitä tiiminne rakensi tänään, ja kenen idea se oli?
• Menikö jokin pieleen? Miten korjasitte sen?
• Mitä tekisit ensi kerralla toisin?
• Autoitko jotakuta, tai auttoiko joku sinua?

Yllätyt usein siitä, kuinka paljon lapsellasi on kerrottavaa.

Lopuksi

Pelit eivät korvaa kirjoja, liikuntaa tai ulkoilua. Tarkoituksenmukaisesti ja ohjatusti käytettyinä ne ovat kuitenkin yksi lasten motivoivimmista oppimisympäristöistä. Minecraft kerho kohtaa lapset siellä, missä he jo ovat, ja auttaa heitä kasvamaan siitä eteenpäin.